HELSINKI HALUAA MALMIN LENTOKENTTÄALUEEN TONTTIMAAKSI, PILOTIT EIVÄT NÄE HANKKEESSA JÄRJEN HÄIVÄÄ

Rajuun kasvuun valmistautuva Helsinki haalii tonttimaata mistä vain voi. Kaupunki on iskenyt silmänsä myös Malmin lentokenttään, jonka vuokrasopimus on katkolla ensi vuonna. Pilotit halutaan ajaa muualle ja alue ottaa asuinkäyttöön.

Muuttohaluttomien ilmailijoiden ohella ongelmana on maaperä. Alue on suurelta osin märkää,  pehmeää savimaata, missä pohjavesi nousee pintaan asti. Kaupungin teettämän teknisen selvityksen mukaan maaperän vahvistamiseen ja pilaantuneen maan kunnostukseen kuluisi arviolta noin 300 miljoonaa euroa, katujen ja puistojen rakentamiseen 150 milj., julkisiin rakennuksiin noin 50 milj. Rahaa siis palaisi yhteensä noin puoli miljardia euroa.

Muutama vuosi sitten tehdyssä selvityksessä todetaankin, että ”yleiskaavaluonnoksen mukainen kerrosala (1,2 milj. k-m2) ei ole riittävä Malmin lentokentän alueen taloudellisen toteutettavuuden kannalta ja maankäytön tehostamista tulisi jatkosuunnittelussa tarkastella.”

Näin on sitten ilmeisesti tehtykin, koska kaupungin edustajat pitävät hanketta taloudellisesti järkevänä eikä rakennuspaikkaa nähdä edes erityisen huonona.

Malmin lentokenttäyhdistyksen puheenjohtaja Timo Hyvönen on eri mieltä. Hän ei näe hankkeessa mitään järkeä.

Hyvösen mielestä kaupungin käytössä on jo nyt aivan tarpeeksi tonttimaata, joka sopii  asuinrakentamiseen paljon Malmia paremmin. Hyvönen ei voi ymmärtää, miksi asuinaluetta pitäisi rakentaa juuri Malmin märkään länttiin, missä vetelään saveen uppoaa puoli miljardia veroeuroa ennenkun ”varsinaista” rakentamista paalutuksineen päästään edes aloittamaan.

-Paljon parempia alueita on Helsingissäkin minkä lisäksi hyvää rakennusmaata saadaan tuntuvasti  lisää kun pk-seudulla siirrytään yhteiseen yleiskaavaan.

Hyvönen epäilee samalla alueen ylläpidossa törmättävän karvaisiin yllätyksiin.

Hän perustelee epäluuloa läheisellä Falkullan alueella, missä taloja rakennettiin samankaltaiseen maaston. Rakennusten painumattomuus yritettiin varmistaa maaperän stabiloinnilla.

-Nyttemmin alueen talot ovat painuneet, vesi- ja sähköjohdot katkeilleet.

-Itse en rakentaisi yhtään mitään Malmin tapaiselle alueelle, missä jo lumihangen paino saa maan aaltoilemaan.

HUIKEAA KASVUA

Myös Helsingin kasvuodotukset ovat Hyvöselle vaikeaa nieltävää. Vaikka kaupungistuminen ei ole mikään uskonasia, kuten Vapaavuori totesi, kasvukertoimet ovat kaupungin exeleissä Hyvösen mielestä  jokseenkin vinksallaan.

Helsinki varautuu rankkaan maahanmuuttoon pohjautuvaan, nopeimman kasvun skenaarioon.

-Kasvuodotus on niin valtava, että tämän toteutuminen edellyttää lähes koko Suomen väestönkasvun keskittymistä Helsinkiin.

Joku tulee pettymään.

-Kumma kyllä myös Vantaa, Espoo, Kuopio, Tampere ja moni muukin kaupunki luulee kasvavansa tulevaisuudessa.

Mainokset

SAIRAALAREMONTEISSA VÄLTETTÄVÄ VANHAT VIRHEET

Sairaalarakentamisessa ja -remontoinnissa siintää massiivinen savotta. Uusia hankkeita on tilastokeskuksen mukaan tulossa noin 4 mrd euron edestä, jos mukaan lasketaan jo käynnissä tai suunnittelussa olevat projektit, summa nousee viiteen mrd euroon.

Eli iso läjä rahaa odottaa nyt ottajaansa.

Sairaalabuumin taustalla on osin sote, jonka myötä julkisten tilojen omistusta ja ylläpitoa keskitetään maakuntien tilakeskukselle. Vuodesta 2020 eteenpäin maakunnat ottavat vastuun palveluiden järjestämisestä minkä myötä maakuntien tilakeskuksen rooliksi tulee tilojen vuokraaminen, ylläpito ja rakennuttaminen. Iso osa kiinteistömassasta on sairaala- ja muita terveystiloja sekä pelastustoimeen kuuluvaa rakennuskantaa.

Sairaaloissa muhii massiivinen remontti- ja uudisrakennuspotti siinäkin tapauksessa, että koko sote ja maakuntauudistus kaatuisi. Remonttivelasta kertoo se, että sairaalatilat ovat olleet aivan liikaa otsikoissa pahojen sisäilmaongelmien takia.

Asiasta on myös otsikoita kovempaa näyttöä.

Turun yliopiston tutkijat ovat julkaisseet asiasta selvityksen, jonka mukaan otsikot kertovat todellisesta ongelmasta. Sairaaloiden sisäilmaongelma on tutkijoiden mukaan iso, todellinen eikä selity hysterialla. Rakennuksissa ja niiden materiaalimaailmassa on jotain isoa vikaa.

Vaikka tilannetta ollaan nyt periaatteessa parantamassa viidellä tuhannella miljoonalla eurolla, parempi tulevaisuus ei ole itsestäänselvää. Jo käynnissä olevien hankkeiden tekijöissä näkyy paljon tuttuja nimiä, jotka ovat tuttuja juuri ongelmarakentamisen yhteydestä. Ettei vaan olisi käymässä niin, että kakun jakavat perinteiset mestarit, jotka rakentavat perinteisiä betonikerrostaloja perinteisellä projektikonseptilla. Päätyen perinteisiin sisäilmaongelmiin.

Hosumalla pystytetyt, synteettisellä materiaalimaailmalla kyllästetyt betonirakennukset ovat Suomessa todellinen Karjalan mänty, mihin olemme lyöneet päätämme jo aivan tarpeeksi monta kertaa. Rakentamisen ammattilaiset tietävät aivan hyvin todellisten sisäilmaongelmien keskeiset syyt ja pystyvät halutessaan laadukkaampaan rakentamiseen. Touhun maksavalla suurella yleisöllä on nyt täysi syy myös vaatia tätä.

RAASEPORIN RYÖSTÖKAIVAUSTEN POLIISITUTKINTA VALMISTUMASSA

Raaseporin ryöstökaivausten poliisitutkinta alkaa olla loppusuoralla. Tutkintaa johtava komisario Mats Sjöholm arvioi asian valmistuvan poliisin osalta kesällä. Tämän jälkeen asia etenee syyteharkintaan.

Hän kertoo asiassa kuulustellun kolmea henkilöä epäiltyinä. Mahdollisuutta sitä, että kaivuut olisivat olleet tilaustyötä ei voi Sjöholmin mukaan sulkea pois. Mitkään merkit eivät kuitenkaan tässä vaiheessa viittaa tähän suuntaan.

Museoalan ammattilaisten tavoin myös Sjöholmin on vaikea uskoa, että esiin kaivetuilla esineillä olisi merkittävää rahallista arvoa.

Juttu on kiinnostanut Sjöholmin mukaan varsin paljon sekä kansalaisia että mediaa.

SILKILLÄ SIDOTTU EUROOPPA

Ateenan liepeillä toimiva Piraeuksen satama on saanut tuntuvasti uutta potkua kiinalaisomistuksessa. Satama  siirtyi kiinalaisille vuonna 2016, nyt paikka on ollut kokonaisen ”ehjän” vuoden uusien isäntien ohjaksissa. Satamayhtiön nettisivulla julkaistujen taloustietojen mukaan liikevaihto kasvoi tässä ajassa 7,7 %, tuotto ennen veroja melkein 70 %.

Piraeuksen hankinta oli osa Kiinan suurta silkkitie -suunnitelmaa. Euroopan eteläreunalla sijaitseva satama on päätepiste meritielle, joka alkaa Aasiasta ja nousee Afrian itärannikkoa myötäillen kohti pohjoista. Isojen laivojen tuoma lasti puretaan Piraeuksessa, jonka jälkeen tavara jatkaa matkaansa Euroopan markkinoille pienemmillä syöttölaivoilla sekä rautatie- ja maantiekuljetuksina.

Kiinan suuret suunnitelmat ovatkin jo kääntämässä Euroopan liikennevirtoja. Tavara on perinteisesti tuotu esimerkiksi Saksan, Belgian ja Hollannin suursatamiin, mistä matka on jatkunut etelään teitä ja rautateitä pitkin. Nyt suunta on kääntymässä logistiikan asiantuntijoiden mukaan yhä enemmän etelästä pohjoiseen.

Valtava virta ei tietenkään käänny mihinkään yhtäkkiä. Tähän tarvitaan megaluokan investointeja liikenteen koko infraan kaikkialla Euroopassa. Ja juuri tätä Kiina onkin nyt rahoittamassa silkkitietään toteuttaessaan.

Euroopassa odotetaan nyt kiinalaista rahaa kuin joulupukkia. Monelta voi päästä unohtumaan se, ettei Kiina tee mitään siksi että eurooppalaiset vaurastuisivat. Kiinalaisella rahalla toteutettu infra on tehty palvelemaan Kiinan vientiä, Kiinan  intressejä.

Tällä menolla Eurooppa tulee heräämään harmaaseen aamuun. Kun polku on rakennettu ja rattaat rasvattu, tien omistajuuden merkitys voi valjeta karulla tavalla. Tavaran kulkeutuminen Kiinasta Eurooppaan tulee tällöin sujumaan kuin veneen soutaminen alavirtaan. Liikenne päinvastaiseen suuntaan onkin sitten eri asia. Esimerkiksi Piraeuksessa kiinalaiset päättävät nyt siitä kenen laivoja satama palvelee ja millä hinnalla.

Liikenneinfran omistaminen voi olla tärkeä kilpailuvaltti viimeistään siinä vaiheessa kun robotiikka on syönyt lopullisesti halpatyövoiman tuoman edun.

 

SILK-TIED EUROPE

china silk road investment Piraeus port

 

Jatka lukemista ”SILKILLÄ SIDOTTU EUROOPPA”

FORTUM KIINNOSTUI LOHKOKETJUSTA

Bitcoinista tuttu lohkoketju kiinnostaa myös energiayhtiö Fortumia. Yritys on tutkinut konseptia yhteistyössä Etlan kanssa ja osallistunut myös käytännön kokeiluihin.

Etla -yhteistyön puitteissa hahmoteltiin kiinteistöä, jonka sähköjärjestelmä on yhteydessä ulkpuoliseen verkkoon, tuottaa itse sähköä paneeleilla ja hyödyntää akustoa sähkön varastoinnissa. Kiinteistössä voidaan toteuttaa talon sisäiset ”sähkömarkkinat”, missä laitteet tekevät älykkäitä osto- ja myyntipäätöksiä tilanteen mukaan.

Konkreettisempaa tuntumaa lohkoketjuun tarjosi osallistuminen ”From Oslo to Rome” -projektiin, minkä puitteissa useampi tiimi ajoi sähköautolla halki Euroopan. Matkan varrella hyödynnettiin eri toimijoiden ylläpitämiä, lohkoketjuun tukeutuvia latauspisteitä, joissa sähkö maksettiin ”e-mobility” -virtuaalilompakosta.

Fortumia on kysytty mukaan myös isoon eurooppalaiseen Energchain -projektiin, missä valmistellaan sähkön ja kaasun tukkukauppaa lohkoketjupohjalta. Kaupat ovat tällöin kahdenvälisiä tapahtumia, joissa transaktiot vertautuvat bitcoinien siirtymiseen virtuaalilompakosta toiseen. Kaupankäynti ei näin edellytä  ulkopuolisia toimjoita eikä erilaisten rekistereiden synkronointia. Energchainin puitteissa järjestettiin äskettäin esitys, missä energian tukkukauppaa käytiin lohkoketjumallilla yleisön edessä.

Fortum ei kuitenkaan lähtenyt mukaan hankkeeseen koska tämän näkökulma on keski-eurooppalaiseen tapaan kahdenvälisessä energiakaupassa. Pohjoismaissa toimivan energiayhtiön toimintaympäristö on erilainen hyvin toimivan yhteispohjoismaisen sähköpörssin takia.

Uusia hankkeita on kuitenkin luvassa.

Lohkoketju on perimmältään ohjelma, joka sisältää tarkan kirjanpidon tietystä järjestelmästä. Uusien tapahtumien hyväksyminen toteutuu vain tiettyjen sääntöjen puitteissa.

Kirjanpito on asennettu ja sitä ylläpitää useampi tietokone eli eräänlainen laiteyhteisö. Historian väärentäminen on vaikeaa koska laajan laiteyhteisön kollektiivista tietoa tilanteesta on vaikea peukaloida. Myös fuskaaminen transaktioissa on hankalaa koska järjestelmä itse verifioi suoraan uudet tapahtumat annettujen sääntöjen puitteissa. Tämän takia lohkoketjussa ei tarvita samanlaista luottamusta kuin perinteisessä kaupankäynnissä tai ylläpidossa.

Konseptilla lieneekin paljon annettavaa esimerkiksi Fortumin tapaiselle yritykselle,  jolla on liiketoimintaa ja suuria suunnitelmia maailman kaikilla kulmilla. Koneet tottelevat niille annettuja sääntöjä, mikä voi olla monessa tapauksessa iso etu.

KIINAN INTERNETPROJEKTI RAVISTELEE MYÖS EUROOPPAA

Etla on tehnyt tutkimuksen Kiinalaisten internetjättien Baidun, Alibaban ja Tencentin yhteistyöstä, jonka tulokset voivat ravistella Euroopankin taloutta.

BAT -kolmikon jäsenet keräävät tietoa netin käyttäjistä kukin omalla sarallaan. Alibaba on verkkokauppa, Baidu Googleen vertautuva hakukone, Tencent lähtökohtaisesti chattipalvelujen tarjoaja. Tutkimukseen osallistunut Aalto yliopiston professori Timo Seppälä kertoo yritysten sitoutuneen PBG (Platform Business Group) -strategiaan, joka perustuu datavarantojen ja osaamisen jakamiseen. Resurssien jakamisen uskotaan hyödyttävän kaikkia osapuolia eikä yritysten välinen kilpailu ole asiassa samanlainen ongelma kuin lännessä. Kiinassa yhteistyön taustalla on valtio, jolla on luja ote yrityksiin.

Tavoitteena on rakentaa laaja-alaisia palvelukokonaisuuksia, jotka niputtavat useita yrityksiä ja toimialoja asiakasta ympäröiväksi ”ekosysteemiksi”. Asiakkaan pysyminen ekosysteemin piirissä tehdään edulliseksi ja helpoksi, ulkopuolelle hairahtuminen hankalaksi ja kalliiksi.

Olennainen työkalu tässäkin yhteydessä ovat tekoälysovellukset, jotka esimerkiksi profiloivat netin käyttäjiä ja ohjaavat ekosysteemiin liittyviä toimintoja. Seppälän mukaan Kiina onkin jo nyt noussut tekoälyosaamisen terävimpään kärkeen. Ennen kiinalaisyritykset menivät piilaaksoon oppimaan, nyt liikettä on molempiin suuntiin.

Kolmikon yhteistyön taustalla häämöttääkin Kiinan valtion vuonna 2016 tekemä linjaus, missä tekoälyn kehitys asetettiin yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi.  BAT on luokiteltu kansallisen tekoälyosaamisen kärjeksi.

USA:n ja Euroopan uhkakuvana on nähty se, että Kiinan valtion kätilöimien tehokkaiden ekosysteemien tarjonta nielaisee myös länsimaiset kuluttajat. Seppälä ei kuitenkaan usko ”kiinalaisen netin” helppoon lännenvalloitukseen, täällä tiellä ovat kilpailun vapautta vartioivat viranomaiset. Kiinalaisten kehittelemää kilpailumallia syynättäneen suurennuslasilla etenkin nyt kun ilmassa on muutenkin kauppasodan käryä.

Yhtenä internetin todellisena uhkakuvana Seppälä näkee järjestelmän pirstoutumisen. Yhden, yhteisen internetin sijasta maailmassa voi tulevaisuudessa olla useita sivilisaatioitten rajoja noudattelevia verkkoja, joiden rajapintojen ylittäminen on hankalaa.

Toinen haaste on netin uskottavuus, jota taloudellinen ja poliittinen manipulaatio on syönyt jo pahasti. Tekoälyn kehitys on osaltaan pahentamassa ongelmaa. Yleisön on yhä vaikeampi tietää edes sitä, onko sisältö ihmisen vai koneen tuottamaa.

SULATUS VAI PURISTUS

Jätemuovista on kuuleman mukaan sulatettu joskus 1990 -luvulla ”Thermoblock” -paaleja, jotka taisivatkin olla tiukkaa tavaraa. Paketteja on tiettävästi käytetty jopa muurien ja tienpohjien rakentamiseen. Virityksessä kerrotaan olleen paalit lävistäviä piikkejä, jotka varmistivat omalta osaltaan paketin kasassa pysymisen.

Jotain tämäntapaisia sulateharkkoja on rakennustarvikemarkkinoilla nykyäänkin. Tuotteiden raaka-aine jää kuitenkin yleensä hämäräksi.

Muovialan asiantuntijat eivät tunnu pitävän sulatusta hyvänä ideana jätemuovin käsittelyssä. Monet muovilaadut sulavat vasta noin 140 asteen lämpötilassa eli sulatukseen tarvitaan paljon energiaa. Jos tätä ei saada suoraan auringosta, energia on yleensä maksettava rahalla minkä lisäksi sulatus mutkistaa tuntuvasti käsittelyprosessia.

Yksinkertaista, mekaanista puristamista pidetään parempana ajatuksena. Tämäkin avulla syntyy kuuleman mukaan tiukkoja paaleja, jotka voidaan kiinnittää esimerkiksi polypropeiiniliinojen avulla. Muovi saadaan näinkin tilatehokkaaseen pakettiin, mikä on helppo joko varastoida tai kuljettaa muualle hävitettäväksi. Samalla jätteen joukossa olevat esineet murskaantuvat suurelta osin puristuksen yhteydessä mikä helpottaa esimerkiksi merestä poimitun, lajittelemattoman roskan käsittelyä.

Puristuksen edellyttämä laiteteknologia on yksinkertaista ja jo markkinoilla olevaa. Roskan jättäminen levälleen vähemmän kehittyneiden maiden kaatopaikoille tai levittäminen yksinkertaisesti rannalle nousuveden vietäväksi johtuu vain siitä, ettei kukaan piittaa asiasta. Muutosta on tuskin odotettavissa ennenkun muovijätteestä tulee rahanarvoista tavaraa. Tavalla tai toisella.

Suomessa asia on paremmassa pidossa. Meillä jätemuovin vieminen kaatopaikoille on kielletty, aine on joko kierrätettävä tai hävitettävä.