Seinäjoelle on nousemassa ”Lakean tuohi” -niminen puukerrostalo, joka ensiesittelee mielenkiintoisen rakennuskonseptin. Asunnot ovat puurakenteisia tilamoduuleita, kylpyhuone-elementit erillisiä, itsekantavia  betonimoduuleita.

”Sydänpuu” -konseptissa betonirakenteiset kylpyhuoneet kootaan ensin päällekkäin torniksi. Tämän jälkeen asennetaan paikoilleen puurakenteiset asuintilamoduulit tornin jäädessä tavallaan talon sydämeksi.

Kaikki talon tarvitsema talotekniikka ja putkistot tuodaan ylös betonimoduulien sisällä olevaa hormia pitkin. Tämä tarkoittaa Lakean Tuohessa veden ja viemäröinnin ohella myös lämpöä, joka jaetaan asuntoihin lattialämmityksenä. Rakennus voidaankin suunnitella niin, että putkistoihin ja tekniikkaan päästään käsiksi suoraan rappukäytävästä, asuntoihin menemättä. Tämä helpottanee huolto- ja remonttitöitä sekä mittauksia niin ylläpidon kuin asukkaidenkin kannalta.

Kylpyhuone-elementin pohja on 100 mm:n kuppimainen laatta, joka sisältää lattialämmityksen, viemärit ja muun varustelun. Seinät ovat väribetonia, johon on asennettu sähköputkitukset ja hanakulmarasiat. Paketin lujuus on varmennettu pulttiliitoksilla.

Lakea Oy:n tekninen johtaja Veikko Jokimäki kertoo konseptin helpottavan puisten elementtien rakentamista, kuljetuksia ja nostoja sekä antavan enemmän vapautta pohjapiirustuksen suunnitteluun. Puuelementin käsittely lieneekin helpompaa jos raskas betonimoduuli ei ole vaikuttamassa sen tasapainoon. Kylpyhuone voidaan samalla kuljettaa tehtaalta suoraan asennuspaikalle, kierrättämättä tätä tilamoduulien valmistuspaikan kautta.

Jokimäki näkee etuna myös sen, että päällekkäiset elementtikustannukset poistuvat. Koska kylpyhuonemoduulin neliöt eivät peitä asuintilamoduulin neliöitä, näitä ei tarvitse ostaa tavallaan kahteen kertaan.

Lakean Tuohelle on tässä vaiheessa haettu rakennuslupa, rakennustöiden on määrä alkaa syksyllä. Kuusikerroksisen talon arvioidaan valmistuvan vuonna 2018.

Innovaatio on yksi esimerkki teolliseen puurakentamisen heräilystä myös Suomessa. Kohteessa saadaan toivon mukaan kokemusta ja osaamista uudesta puurakentamisesta ja ajan myötä myös näiden pitempiaikaisesta toimivuudesta. Aika näyttää esimerkiksi sen, kuinka kahdesta eri materiaalista kootut rakennusosat saadaan pelittämään yhdessä materiaalien erilaisesta elämisestä huolimatta. Uutta kokemuspääomaa on luvassa myös ylläpidosta ja remonteista.

poika miettii

RM-logo_ovaali

OHJE EI OLE MÄÄRÄYS

Posted: kesäkuu 9, 2017 in Uncategorized

Rakentamisen ohjaukseen odotetaan isoa päivitystä ensi vuoden alussa. YM on jo julkilausunut tähän liittyviä kauniita tavoitteita. Näitä ovat sääntelyn selkeys, soveltamisen yhtenäisyys sekä, ehkä kaikkein tärkeinpänä, sääntelyn vähentäminen.

Kiitettävä pyrkimys on myös määräysten ja ohjeiden nykyistä selvempi eriyttäminen toisistaan.

Tämä on erityisen tarpeellista nyt kun ohjeiden laatiminen on siirtynyt virkamiehiltä teollisuudelle. Pukista on todellakin tullut kaalimaan vartija jos ohjeet otetaan käytännön rakennusvalvonnassa määräyksinä kuten valitettavan usein tapahtuu. Epämääräinen käsitys siitä, mitä laki todella vaatii on painanut sekä uudis- että korjausrakentamista. Asiasta ovat kärsineet rakennuttajien ohella suunnittelijat, joiden toimenkuvaan on kuulunut ainainen spekulointi paikallisen rakennusvalvonnan tulkinnoista. Lainsäädäntöneuvos Kirsi Martinkaupin mukaan dead line painaa nyt tiukasti YM:n väkeä. Akuuttina tavoitteena on saada valmiiksi ohjauksen kova ydin eli varsinaiset rakennusmääräykset.

Tulevaisuudessa Suomen rakennusmääräyskokoelmaa ei paineta paperille, kaikki ohjaukseen liittyvä tieto halutaan selkeästi jäsenneltynä nettiin. Ensimmäisessä vaiheessa tämä tarkoittaa sivua, missä näkyy itse asetus sekä tämän perustelu,uistio. Myöhäisemmässä vaiheessa sivuun on määrä saada linkki myös YM:n ohjeisiin, jotka on eriytetty  omaksi dokumentikseen.

Myös Martinkauppi on huomannut ohjeiden ja määräysten sekoittumisen käytännön rakennusvalvonnassa. Yksi hankala alue on ollut korjausrakentaminen; projekteissa on ollut epäselvyyttä siitä, minkä ajan määräyksiä kohteessa olisi noudatettava. Tämä on yksi niistä asioista, jotka halutaan tehdä päivitetyssä ohjauksessa selväksi ja samalla kaikille yhteiseksi. Ohjausta vinouttaa helposti se, että samat määräykset koskevat yhtä lailla isoa kaupallista rakentamista kuin pientä, omaan käyttöön tarkoitettua privaattirakentamista. Jälkimmäisessä päätösvaltaa pitäisi jättää rakentajalle paljon enemmän.

Ihmiset haluavat myös kodeiltaan erilaisia asioita eikä kaikkia voi pakottaa samaan muottiin. Yksi haluaa asua syvällä teknologian syleilyssä, toinen kaipaa luomuhenkistä taloa vaikka tämän laskennalliset  ominaisuudet eivät vastaisi nykymääräyksiä. Valinnanvapauden tosiasiallinen kieltäminen kireitten teknisten raja-arvojen avulla on yksilönvapauden ja aikuisuuden loukkaamista.

Ohjeet ja suositukset voivat olla mitä tahansa mutta pakon annostelussa pitäisi olla todella varovainen. Ohjauksesta on pirullisen helppoa liukua vallan väärinkäyttöön.

poika miettii

RM-logo_ovaali

Teollista internetiä ja tämän kainalossa myös rakennusten anturointia vauhdittaa Suomessa nyt pari uutta dataa välittävää järjestelmää. ”Perusnetti” on saamassa rinnalleen Sigfoxin ja LoRa:n, jotka eivät varsinaisesti kilpaile perinteisen verkon kanssa. Tulokkaat on optimoitu palvelemaan nimenomaan mittausdatan välittämistä. Esimerkiksi videostreamiin verrattuna välitettävän datan määrä on tällöin vähäinen ja lähetys  voidaan toteuttaa harvakseltaan toistuvina purskeina. Yhtenä etuna on erittäin vähäinen virrankulutus.

Kun yhtälöön lisätään vielä anturointiin liittyvän teknologian tuntuva halpeneminen ei ole ihme, että olosuhdevalvontaa ilmestyy nyt hyvää vauhtia monenlaisiin kohteisiin.

Oma lukunsa on lisäksi uudet liiketoimintamallit, joiden avulla suurtakin yleisöä yritetään saada nyt innostumaan anturoinnista. Tätä on pureskeltu kosteusanturointia tarjoavassa MATOlog -palvelussa. Itse laite on suunnilleen tupakka-askin kokoinen kotelo, jonka sisällä olevat anturit mittaavat lämpötilaa ja kosteutta. Mittaustieto välitetään LoRa -teknologian avulla palvelimelle, missä tuloksista lasketaan ilman suhteellinen kosteus ja arvioidaan tästä seuraava homeriski VTT:ssä kehitetyn ”homemallin” pohjalta. Tulos visualisoidaan kartalla, joka näyttää käyränä sekä historiatiedon että tämänhetkisen tilanteen. Värikoodit sekä viivan sijoittuminen kartalle kertovat mittauspisteen homehtumisriskin.

Yksinkertainen, yhdestä pisteestä tehtävä mittaaminen ei tietenkään kerro paljoakaan normaalin asuinrakennuksen kosteusteknisestä toiminnasta. Seurantaa tarjotaankin tässä vaiheessa esimerkiksi veneisiin, asuntovaunuihin ja kesämökkeihin.

Kaikki nämä ovat kohteita, joissa kosteusseurantaa olisi vaikeaa toteuttaa perinteisillä eväillä. Kohteissa ei aina ole sähköä eikä mittalaitteitten akkujen jatkuva lataaminen tai paristojen vaihtaminen ole käytännössä mahdollista. Seuranta on tullut mahdolliseksi koska anturin ja lähettimen paristo kestää viidestä kymmeneen vuotta. Paristoa ei voi vaihtaa, potkun loputtua koko laite on tiensä päässä.

Kaupallinen konsepti perustuu siihen, että tiedonsiirto sisältyy laitteen hintaan. Sim-korttia ei tarvita eikä käytöstä aiheudu kustannuksia; käyttäjä ostaa mötikän, asentaa sen paikoilleen ja käy tämän jälkeen netin kautta katsomassa kohteen tilaa kuvaavaa sivua milloin mielii.

Tämä lienee vasta alkua. Jo läheisessä tulevaisuudessa on syytä odottaa jos jonkinlaisia anturointiin ja teknisiin datansiirtoverkkoihin perustuvia seurantavirityksiä. Mahdollisuudet ovat mielenkiintoisia mutta asiakkailtakin vaaditaan tässä pyörityksessä paljon. Monessa tapauksessa mittaustuloksista on todella pitkä matka näiden merkityksen ymmärtämiseen.

poika miettii

RM-logo_ovaali

Teknologian tuntuva halpeneminen on tasoittamassa anturoinnin tietä myös ok-taloihin. Rakenteisiin asennettujen sensoreiden avulla voidaan mitata monenlaisia tekijöitä, joista keskeisin lienee kosteus. Parhaassa tapauksessa anturointi ennakoi haitallisen kastepisteen muodostumisen tarjoten mahdollisuuden ongelmien korjaamiseen ennen isojen vahinkojen syntymistä. Kastepisten syntyy tilanteessa, missä ilmassa oleva kosteus ei pysy enää höyryn muodossa ympäristön jäähtymisen takia. Aiemmin vapaana leijuneet vesimolekyylit kiinnittyvät tällöin toisiinsa muodostaen nestemäistä vettä. Kastepisteen syntymiseen vaikuttaa näin sekä ilmassa olevan kosteuden määrä että lämpötila.

Anturointijärjestelmiä toimittavan RF SensIT oy:n tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaava Mika Mäkitalo kertoo tavanomaisen ulkoseinän seurantaan tarvittavan neljä eri syvyyteen asennettua anturia. Luku on kuuleman mukaan peräisin rakennusfysiikan asiantuntijoilta; seinän sisään kulkeutuu lämpöä ja kosteutta sekä sisältä että ulkoa, minkä takia kastepiste voi syntyä mihin tahansa syvyyteen.

Olosuhteiden jatkuvan muuttumisen takia seuranta edellyttää samalla pitkäjänteisyyttä. Yksittäisestä mittauksesta ei ole suurta hyötyä, tilanne seinän sisällä voi vaihdella tuntuvasti jo yhden vuorokauden kuluessa. Olennaista on sekin, kuinka pitkään kastepiste on pysynyt ongelmakohdassa.

Uuden, puurunkoisen ok-talon rakennusaikainen kosteus tasaantuu tyypillisesti muutamassa vuodessa, jonka jälkeen rakenteet näyttävät kosteusteknisen toimintansa melko selkeästi. Perustoimivassa talossa voi silti ilmetä ongelmia myöhemminkin esimerkiksi katon vuotamisen, vesiputken rikkoutumisen tai salaojan tukkeutumisen takia. Seurantajärjestelmän pitäisi tällöin huomata poikkeama aiemmista mittaustuloksista ja kertoa tästä asukkaille.

Tiedon keruun, säilyttämisen ja analysoinnin ohella toimivaan seurantajärjestelmään kuuluu selkeä näyttö, joka visualisoi tuloksen helposti ymmärrettäväksi. Ilman tätä hyöty jää helposti ohueksi, pelkät käyrät mittaustuloksista eivät kerro välttämättä paljoakaan.

Rakennusfysiikassa ja mikrobien toiminnassa lienee kuitenkin vielä opittavaa asiantuntijoillekin. Mikrobit pystyvät tiettävästi hyödyntämään myös ilmassa kaasun muodossa olevaa kosteutta minkä takia kasvustoja luulisi löytyvän ilman kastepistettäkin. On vaikea kuvitella tavanomaista asuinrakennusta, jonka ulkoseinässä ei olisi jossain kohtaa mikrobeille sopivasti lämpöä ja kosteutta. Viimeksimainitun määrän pysyessä kohtuudessa perinteinen puuseinä voi silti kestää kymmeniä ja joskus satakin vuotta lahoamatta tai homehtumatta haitallisella tavalla.

Biologit ovatkin alkaneet puhua mikrobien määrän ohella näiden laadusta. Ongelmien taustalla saattaa olla monessa tapauksessa mikrobilajiston muutokset. Teolliset kemikaalit, liian suuri paikallinen hiilidioksidipitoisuus ja ties mitkä tekijät voivat luoda olosuhteet, joissa ”pahikset” syrjäyttävät ”hyvät” mikrobilajit. Kilpailu tässä sarjassa on raivokasta ja muutokset näkyvät nopeasti tulostaululla.

Tämä onkin uusi näkökulma valtavan suureksi paisuneeseen ongelmaan. Keskustelussa on lupa odottaa mielenkiintoisia avauksia.

poika miettii

RM-logo_ovaali

Yksi rakennusalan arkkihaasteista on projektinhallinta, joka pistää kovan paikan eteen yhtä lailla puu- kuin betonirakentamisen. Tietotekniikasta voi olla tässä yhteydessä paljonkin apua. Tai haittaa.

Monen aikataulu- ja budjettikatastrofin sekä rakennusvirheen taustalla on huono tiedonkulku. Projektin ylempi johto tukeutuu keskijohdon välittämään informaatioon eikä todellisuudessa tiedä, mitä työmaan ruohonjuuritasolla tapahtuu. Paras tuntuma työmaan tehokkuutta syöviin tekijöihin olisi kuitenkin juuri suorittavaa työtä tekevillä rakentajilla. Näköyhteyden paraneminen voisikin terävöittää ohjausta ja ennakointia tuntuvasti.

Data Rangersin toimitusjohtaja Sampsa Laine on huomannut rakennusfirmojen insinöörivetoisten kehitysosastojen sykkivän nyt tietotekniikalle. Datan kerääminen kaikesta mahdollisesta on siis tullut seksikkääksi myös rakennusalalla. Datan jalostuminen hyödylliseksi tiedoksi on Laineen mielestä mahdollista muttei itsestäänselvää.

Hyötyä voisi olla esimerkiksi tietojärjestelmistä, joihin tallentuu tietoa työmaan tehokkuutta heikentävistä tekijöistä. Laine jakaa nämä kolmeen kategoriaan, joista yksi on satunnaiset, yleensä helposti korjattavat ongelmat. Esimerkki tällaisista on lukittu ovi, joka estää työntekijän pääsyn alueelle.

Toinen kategoria ovat systemaattisesti toistuvat ongelmat, joita voi aiheuttaa esimerkiksi huono ohjeistus tai suunnittelu. Kolmas kategoria ovat turvallisuutta vaarantavat tekijät.

Taitavasti toteutettu tietotekniikka tekee ongelmasta raportoinnin helpoksi työntekijälle, jonka jälkeen asia tallentuu järjestelmään ja mahdollistaa opiksi ottamisen.

Raportoinnin motiiviksi riittää usein mahdollisuus kertoa, miksi oma homma jäi hoitamatta. Palautteen antamista voi samalla varmistaa työmaalla oleva majakka, joka tunnistaa alueelle tulevan tekijän ja ottaa automaattisesti yhteyttä esimerkiksi tämän puhelimeen. Vapaan tiedonkulun turvaamiseksi palautteen antaja voidaan suojata koodilla.

Tietotekniikan hyödyntämisen vastakohdaksi Laine maalaa teknomanian, minkä oireena työmaa on ladattu täyteen antureita ja linkitetty ties mihin tietojärjestelmiin. Dataa kerätään, siirretään ja prosessoidaankin tomerasti mistä huolimatta tämä ei jalostu missään vaiheessa hyödylliseksi tiedoksi. Joka paikkaan tunkeutunut tietojärjestelmäviidakko lähinnä haittaa varsinaista arvoa lisäävää rakennustyötä. Pahimmassa tapauksessa teknologia etäännyttää työn tekijöitä entisestään sekä johdosta että toinen toisistaan.

Niin kauan kun rakennustyötä tekevät ihmiset eivätkä robotit työmailla ei pitäisikään unohtaa psykologian ja sosiologian perustavia tosiasioita. Ihmistä motivoi ja liikuttaa ennenkaikkea vuorovaikutus muitten ihmisten kanssa. Eivät niinkään näyttöjen kautta annetut anonyymit komennot.

poika miettii

RM-logo_ovaali

Valmiita seinäelementtejä tulostava Robocatt haluaisi nyt tositoimiin.

Idean isä, Fimatecin toimitusjohtaja Arto Koivuharju esitteli laitteen prototyypin pari vuotta sitten. Nyt valmiina on hänen mukaansa tuotantokäyttöön kelpaava tulostin, joka pystyy operoimaan 8 X 6 X 5,5 metrin alueella. Eli tulostamaan  normikokoisia rakennuselementtejä.

Laite pursottaa paikoilleen elementin betonikuoret sekä näiden välissä olevan eristeen. Tämän lisäksi robotiikka asentaa raudoituksen sekä tasoittaa tarpeen vaatiessa elementin kyljen. Elementti voidaan näin tulostaa tehtaalla asennusvalmiiksi pistorasioiden paikkoja myöten.

Vaikka idea on periaatteessa yksinkertainen, käytännön toteutus on vaatinut paljon vääntöä esimerkiksi paikannuksen, robotiikan ja materiaaliosaamisen parissa. Matkan varrella on palanut Koivuharjun mukaan myös rahaa enemmän kuin tarpeeksi.

Printterin etu perinteiseen muottiin valamiseen verrattuna on valmistuksen nopeus sekä mahdollisuus erikoiselementtien kohtuuhintaiseen tuottamiseen. Esimerkiksi kaarevan elementin valmistus voi tulla perinteisellä muottitekniikalla todella kalliiksi jos näitä tarvitaan vain muutamia kappaleita.

Koivuharjun mukaan laitteen hinnaksi on kaavailtu noin 0,5 milj. euroa. Kauppoja hierotaan parhaillaan parin kotimaisen ja parin ulkomaisen rakentajan kanssa. Yksi asiakaskandidaatti on keniassa toimiva rakennusliike, joka on mukana Finpartnersin kehityshankkeessa. Projektiin sisältyy aurinkokatolla varustettu koulurakennus, jossa tarvitaan kaarevia elementtejä.

Keksijä kertoo olevansa hyvinkin kiinnostunut myös materiaalien kehityksestä. Kiinnostuksen jakanevat  kaikki muutkin printtirakentajat, jotka ovat uusmateriaalien kehittelijöiden luonnollisia liittolaisia.

Koivuharju uskoo esimerkiksi kuitubetonien kehittyvän tuntuvasti lähimmän kolmen vuoden kuluessa. Maailmalla liikkuukin huhuja paljon kuitupartikkeleita sisältävästä ”ihmebetonista”, jolle riittää perinteistä paljon kevyempi raudoitus.

Oma lukunsa ovat vielä eksoottisemmat biomateriaalit kuten hamppubetoni hemcrete sekä kasvipohjaiset biomuovit. Villinä ideana voidaan heittää myös hengittävän seinän printtaaminen sellusta. Lujuutta mahdollisesti lisäävä rankarakenne ei olisi ylikäymätön este printtaukselle, betonielementtiäkin tulostava laite pystyy toimimaan pystyraudoituksesta huolimatta.

poika miettii

RM-logo_ovaali

NÄKYMÄTÖN SAIRAUS

Posted: Touko 5, 2017 in Uncategorized

Keskustelu sisäilmaongelmista käy moniäänisemmäksi. Oireilun yhteys mikrobien tuottamiin päästöihin ei kaikkien asiantuntijoiden mukaan ole niin yksiselitteinen mitä usein kuvitellaan.

Yksi asiaan perehtyneistä on Karoliinisen instituutin ja Helsingin yliopiston professori Harri Alenius, joka on tutkinut käytännön ”potilastapauksia”. Tutkimuksissa on vertailtu aidossa tilanteessa oireettomia ja oireilevia henkilöitä ja etsitty eroa näiden välillä tutkimalla kymmeniä tuhansia eri parametrejä henkilöiden kudoksista. Aleniuksen mukaan ryhmien välillä ei ole löydetty biologista eroa, jonka pitäisi näkyä sairaan ja terveen henkilön välillä. Tämä johtuu siitä, että eroa ei ole. Jos olisi, tämä olisi huomattu perusteellisissa tutkimuksissa jo kauan sitten.

Laboratoriokokeissa mikrobien tuottamilla aineilla tai näiden hajoamistuotteilla on todistettu Aleniuksenkin mukaan kiistattomasti biologinen vaikutus. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että rakennuksessa elävät mikrobit pystyisivät sairastuttamaan talon asukkaat.

Tämäkin on tietysti mahdollista jos kasvustot ovat äärimmäisen runsaita, haitalliset aineet pääsevät kulkeutumaan huoneilmaan eikä ilmanvaihto toimi. Valtaosa oireilutapauksista syntyy kuitenkin tiloissa, joissa ei olla lähelläkään sairastumisen edellyttämiä ääriolosuhteita. Altistuminen jää käytännön tapauksissa melkein aina tasolle, joka voi riittää Aleniuksen mukaan korkeintaan ärsytysoireiden syntymiseen mutta ei pysyvään sairastumiseen.

Aleniuksen mielestä asian tiimoilla vellovat emootiot ja huomattavat taloudelliset intressit häiritsevät tehokkaasti järkiperusteista lähestymiskulmaa. Pelissä on samalla paljon luonnontieteen mittareille avautumatonta psykologiaa; valtavan kohun taki melkein mikä tahansa oireilu masennuksesta nuhaan tulkitaan nyt helposti sisäilmaongelmaksi.

Myös sienten, bakteerien ja homeiden normaali esiintyminen luonnossa on jäänyt monille hämäräksi. Esimerkkinä Alenius kertoo yhteydenotoista, joissa asukkaat ovat olleet huolestuneita välipohjan purueristeistä löytyneistä mikrobeista. Todellisuudessa huoleen olisi aihetta ennemminkin silloin jos näitä ei löytyisi.

Moni voisikin löytää mielenrauhaa siitä tosiasiasta, että olemme lajina sopeutuneet erittäin rikkaaseen ja jatkuvasti muuntuvaan mikrobifaunaan ja näiden lukemattomiin aineenvaihduntatuotteisiin. Harva sairastuu huonosta ilmasta kävellessään märässä metsässä, jonka ilma on sakeana mikrobeja, itiöitä, aineenvaihduntatuotteita ja ties mitä luonnossa syntyneitä yhdisteitä.

Rakennuskantaa ajatellen ihmeen moni pysyy samalla terveenä esimerkiksi Brintanniassa, missä ympäristö on ympärivuotisesti ihanteellinen homekasvustoille. Mystillistä hyvinvointia löytyy myös Välimeren maista, missä koulujenkin sisäilmasta on mitattu paljon suurempia mikrobipitoisuuksia kuin Suomessa.

Asiassa lienee vielä paljon oppimista.

poika miettii

RM-logo_ovaali